|
Blogimerkintöjä
Blogi merkintöjä 1
Blogi merkintöjä 2
Blogi merkintöjä 3
Blogi merkintöjä 4
Luetuimmat
Ei blogikirjoituksia.
Viimeksi kommentoidut
21.5.2008 18.46 Hyvä työ eri ikäisille 12.12.200812.24SarilinneaOlen sitä sukupolvea, joka heti ammattiin valmistuttuaan sai töitä. Työpaikka oli vakituinen eikä ollut harvinaista, että se kesti koko elämän. Tilanne opintonsa tänään päättävällä nuorella on aivan toisesta maailmasta. Nuoret saavat lähinnä pätkätöitä ja tulevaisuus on epävarma. Samasta työpaikasta eläkkeelle jäämisestä voi vain unelmoida. 22.5.2008 8.55 Elämää työn ulkopuolella 3.11.200813.15osa-aikaeläkettä odottelevaIhmisen tulisi huolehtia siitä, että hänellä riittäisi vapaata aikaa. Työn ei pitäisi vallata kuin oman säännöllisen aikansa päivästä. On tärkeää myös irrottautua henkisesti työstä ja olla vilkuilematta työsähköpostia. 22.5.2008 0.54 Meriupseerista uusmediayrittäjäksi. 23.6.200814.52JomppetomppeMerenkulkija, ohjusveneen päällikkö ja kova kilpapurjehtija joutui urakehityksen myötä potkimaan roskakoria esikuntaan, Ei ollut kivaa…Vaihdoin alaa, Uusmediayrittäjäksi. |
Yksilöiden näkemykset ja yhteistyö
23.10.2008 9.53
Riitta Nieminen-Sundell: Yksilöiden näkemykset ja yhteistyöNykyinen tittelini on ennakointipäällikkö. Olen siis tekemisissä tulevaisuusajattelun kanssa. Puhun ja kirjoitan työkseni. Useimmiten ihmisten kanssa toimiminen on miellyttävää ja joskus helppoakin. Mielenkiintoinen aihe auttaa asiaa. Mutta sitten on myös henkilöitä, jotka eivät ota vastaan mitään keneltäkään. Tiedätte varmaan tyypin. Hänen kyynärpäänsä ovat terävät ja katse tähyää yläviistoon. Tyyppi kuuntelee vain ns tärkeitä ihmisiä. Juuri näiden ihmisten takia työelämä paranee vain, kun ideoita ja ajatuksia kootaan, jaetaan ja käytetään anonyymeinä. Silloin ei jäädä tutkimaan toisen käyntikorttia ja siihen liittyviä merkityksiä vaan arvioidaan ajatusta. Nimimerkin takana voi olla vaikka kuinka nuori tai nainen, mutta se ei pääse sotkemaan asianpohdintaa, koska sitä ei tiedetä. Vain ajatus ratkaisee.
Toki kasvokkainen vuorovaikutus on kaiken a ja o. Työpajat ovat työni suola. Niissä on vain päästävä tuon kuka-kysymyksen ohi. Yksi keino on valita pajoihin avarakatseisia joustavia luonteita. Vielä parempi keino on valita session vetäjäksi henkilö, joka saa erilaiset ihmiset toimimaan yhteen. Työelämä paranee, kun mukana on inhimillisen vuorovaikutuksen ammattilaisia. He osaavat nostaa osallistujien ajatukset esille silloinkin, kun aiheeseen liittymättömät voimasuhteet alkavat jyrätä.
Toivon siis työkulttuuria, jossa sekä arvostetaan yksilön näkemyksiä että tuotetaan tuloksia, jotka ylittävät yksilölliset näkemykset. Toisen arvostaminen näkyy muun muassa siinä, että ollaan valmiita muuttamaan omaa alkuperäistä ajatusta. Työelämän tarkoitus ei ole juntata oma kanta läpi hinnalla millä hyvänsä. Sen sijaan tarkoitus on edistää sitä asiaa, jonka vuoksi oma organisaatio on olemassa. Yrityksillä ja muilla organisaatioilla ei ole varaa pitää leivissään ihmisiä, jotka jarruttavat yhteistoimintaa ja uusien ideoiden syntyä oman egonsa tai jonkin aiemmin sovitun linjauksen nimissä. On sulaa hulluutta järjestää ideasessioita, joissa ei aidosti ideoida.
Itse asiassa minun ei pitäisi olla tästä asiasta huolissani. Voisin ajatella, että ajan kanssa pönöttäjät ja jarrumiehet katoavat organisaatiokartalta. Mutta kun eivät näköjään katoa. Palaa otsikoihin | 3 Kommenttia | Kommentoi |
- päätettiin arvostella kokelaiden näytetyöt
anonyymeinä .
kahdestatoista koulutuspaikan saaneesta kahdeksan "osoittautui " naisiksi .
seuraavana keväänä palattiin entiseen malliin -
eli jokainen omalla nimellään
ja opiskelijavalinnoissa oltiinkin taas 10 miestä 2 naista "perustilanteessa".
opiskelijavalinnan suoritti sataprosenttinen mieskiintiö .
Ideoinnista linjauksiin on vielä matkaa, mutta jäävätkö "ideat" elämään jo sovittuina asioina, koska sovitutkaan asiat eivät ota aina onnistuakseen, vaikka kyseessä olisi organisaation etu.
Ihmiset ovat erilaisia ja toimivat eri aika perspektiiveillä. Toisille on tärkeää tehdä työ kunnolla, toisille taas olla esittämässä keskeneräisiä työn tuloksia ideoina esimiehille. Tämän jälkeen työ katoaa, kuten myös usko työn merkitykseen. Asia lienee kuitenkin vain niin, että toiset pystyvät luomaan työllään ideoina esittäviä työn tuloksia ja toiset ovat luotuja esittämään niitä ominaan. Kumpi on luotu menestymään työelämässä? Vanha viisaus: ...viisas pääsee vähemmällä. Kyllä siinä kuitenkin putoaa pohja pois organisaatiolta kuin organisaatiolta.
Yhteisöideat ovat kompromissi-ideoita ja parhaimmillaankin keskinkertaisia. Luovuus on luonnonlahja, joka suodaan vain harvoille. Silloin kun halutaan jotakin todella uutta, parempaa ja mullistavaa, pitää siirtyä yksilötasolle. Oikea yksilö ei ole vallanahne kiipijä, jona kirjoittaja yksilötason näkee. Toki kiipijäkin tarvitsee yksilöllisyyttä ja luovuutta edetäkseen, mutta tavoitteet ovat pieniä.
Einstein tapasi sanoa, että mielikuvitus on tietoa tärkeämpää. -Miksi?
Vain siitä yksinkertaisesta syystä, että tieto on rajallista, tiedolla voidaan edetä vain niin pitkälle kuin tietoa riittää, ei yhtään pidemmälle. Mielikuvituksella ei ole näitä rajoituksia, jotka kahlitsevat tiedon, sen avulla voi edetä äärettömyyksiin. Hän jopa osoitti sen todeksi.
Silloin kun luova yksilö joutuu kokoukseen keskinkertaisten joukkoon, hän ei saa ääntään kuuluville ja hän mitä todennäköisimmin unohtaa tulla koko ideoinsessioon seuraavalla kerralla. Työelämältä meni sen myötä pieninkin mahdollisuus saada jotain huomattavasti parempaa aikaan. Hän ei ylenkatso muita, eikä yritä juntata mielipidettään väkisin läpi, mutta hän ei puhu paljoa, koska kukaan ei ymmärrä.
Ihmiskunnan historiassa on yksilö aina ollut se, joka vie asioita suuren loikkauksen eteenpäin, hänelle pitää vain antaa mahdollisuus tehdä se. Oikea tapa ei varmasti ole niputtaa häntä moronijoukkoon ja sitten odottaa jotakin suurta tapahtuvaksi.