Ajoittain märehdin kateellisena että nyky-yhteiskunnassa olosuhteet ovat helpommat.  Asenteet ovat muuttuneet nautintovetoisiksi. Työnarkomaanina opettelen vielä luopumaan ajatuksesta, että lomailu on syntiä. Kenties työn arvostus on vähän rapautunut. Toisaalta nykysuomalaiset ovat myös kunnianhimoisia ja statusasemaa tavoitellaan. Yrittäjänä kysyn aina työnhakijoilta, ovatko vain toiveet taivaissa. Vai ollaanko niiden toteutumiseksi myös valmiita puurtamaan sitkeästi.

Miten oma uratie löytyi?

Lapsena haaveilin arkkitehdin, toimittajan ja johtajan työstä. Halusin olla mukana synnyttämässä tuotteita ja kertoa niistä. Kokeilin erilaisia opintoja löytääkseni etsimäni: yliopistolla ei ollut haluamaani johtajakoulutusta. Kauppakorkeakoulussa mukana oli taas liikaa kuivaa teoriaa. Todellisen napakympin löysin poikkitieteellisestä muotoilujohtamisen opintokokonaisuudesta. Opinnoissa yhdistyivät tuotekehitys, markkinointi ja muotoilu.

Sittemmin työskennellessäni Yhdysvalloissa ja Ranskassa huomasin, miten järkyttävän ylpeitä oltiin omista kulttuurista ja oman maan tuotteista. Tämä sai pohtimaan, miksi suomalaisia tuotteita esitellessä oltiin arkoja ja vältettiin kehumista. Suomessa on hyvää sisältöä ja osaamista. Sen esilletuominen ja korostaminen ei vaan aina meiltä onnistu. Tähän halusin vaikuttaa. Niin minusta tuli brändien kaupparatsu.

Miten selvitä, kun urapolku mutkistuu tai unelmatyö menee sivu suun?

Työuraa on vaikeaa suunnitella tarkkaan, siksi oman mission eli kutsumuksen määritteleminen työelämässä helpottaa. Kyse on omien arvojen selkeyttämisestä ja niiden mukaan toimimisesta. Se auttaa näkemään merkityksiä silloin, kun tie on tukossa eivätkä uratoiveet toteudu heti suunnitelmien mukaisesti. Esimerkiksi kun itse en saanut toivomaani ylennystä, petyin työnantajaani ja päätin ryhtyä yrittäjäksi.

Aluksi olin sairaan epävarma. Pelkäsin, että Iittalan markkinointipäällikön turvattu ura oli menetetty. Sitten ymmärsin, että voin yrittäjänä toteuttaa laajemmin kutsumustani markkinoida suomalaista osaamista, sekä tehdä töitä monelle yritykselle ja brändille samanaikaisesti.

Työnantajan kannattaa katsoa kauas

Yrityksen mission pitää koskettaa ja innostaa aidosti työntekijöitä. Usein strategia tai missio kuulostavat pönäköiltä lauseilta, joita vain ylin johto ymmärtää. On kauheaa, jos työ tuntuu yhdentekevältä ja merkityksettömältä. Motivointi on paitsi työntekijän itsensä, myös työnantajan vastuulla.

Jos työntekijän osaamista ei oteta huomioon, voi olla joko väärällä alalla, vääränlaisen pomon varjossa tai sitten ei osaa viestiä omista kyvyistään oikein. Kannattaa muistaa, että muutos työuran suunnasta on omissa käsissä. Tämä kauhistutti minuakin aluksi.

Ammatti saatetaan valita sen mukaan, mitä kasvuympäristössä on oletettu tai odotettu. Minustakin toivottiin lääkäriä tai tuomaria. Hyökkäsin odotuksia vastaan. Monien mutkien kautta löysin oman unelmani. Jos on tyytymätön omaan työhönsä, niin ihminen on joko muuttunut täysin kyyniseksi tai sokeutunut sille, että asiat voivat muuttua.

Aina töissä: lahja vai pallo jalassa?

Itse olen elämäntapatyöskentelijä, jolla aivotyöt kulkevat aina mukana. Työnantajien pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miten suojellaan työntekijää yhteiskunnassa, joka on auki 24 tuntia päivässä ja seitsemän päivää viikossa. Monikansalliset yritykset riistävät osaajia kuluttamalla heidät nopeasti loppuun. Työnantajien pitäisi suhtautua työntekijöihin elinikäisinä yhteistyökumppaneina. Kuinka moni yritys pitää yhteyttä työntekijään työsuhteen päättymisen jälkeen? Jos Nokialta jää huono kokemus, se kerrotaan eteenpäin. Yrityksen jokainen työntekijä on markkinoinnin palveluksessa – ikuisesti. Jos puristetaan heti kaikki mehut ja katsotaan vain lyhyellä tähtäimellä, olisi syytä pestä silmälasinsa.